Vaikka Miklun emä onkin oikea rauhallisuuden perikuva, sen rentous ja nöyryys eivät ikävä kyllä ole periytyneet tälle oriille. Miklu onkin selkeästi enemmän isänsä poika - pieni, mutta pippurinen poni.

Ori ei oikein ymmärrä, että miksi aina pitäisi tanssia muiden pillin tahtiin. Miklu kun tykkäisi tehdä kaiken oman päänsä mukaan. Kun saavut tarhan portille iloisesti Miklua huudellen, älä kuvittelekaan, että tämä jääräpää vastaisi kutsuusi ja kipittäisi tyytyväisenä luoksesi - päinvastoin! Se jämähtää tyytyväisenä tarhan kauimpaan nurkkaan ja uskokaa tai älkää, näinkin pienessä ponissa on kamalasti voimaa. Onneksi Miklu kyllästyy leikkiinsä nopeasti ja ottaakin lopulta itse ensimmäiset askeleet, ellei ihminen sitten erehdy leikkiin mukaan, sillä kiskomisesta ori vasta innostuukin! Talutuksen aikana se ei luovu tempuistaan, vaan tykkää pitää kovaa meteliä ja varuillaan saa olla etenkin tammojen lähettyvillä.

Hoidettavana Miklu on aina hieman levoton ja varuillaan, mutta ei kuitenkaan aivan mahdoton tapaus. Vaikka ori tykkääkin osoittaa mieltään kuopimalla maata ja on lisäksi kova uhkailemaan luimimalla, loppujen lopuksi se kyllä tietää paikkansa eikä oikeasti toteuta uhkauksiaan. Uudet tilanteet - ja etenkin uudet ihmiset saavat oriin todella hermostumaan, joten tuntemattoman kanssa Miklu on täysi fiasko. Mitä tutumpi ihminen on, sitä paremmin orikin käyttäytyy.

Voittekin jo varmasti päätellä, että tämä poni ei ole jokaisen pikkutytön ratsu. Jos selässä istuu hiemankin epävarma kuski, ori pistää aivan varmasti shown pystyyn! Miklu kun tykkäisi olla se, joka päättää mitä tehdään - jos nyt yleensäkään tehdään yhtään mitään. Vaikka ei ihan heti uskoisi, Miklu on kuitenkin suorastaan unelma määrätietoisen ja taitavan ratsastajan käsissä. Ainakin esteratsastuksessa, sillä sen lisäksi, että oriilla on potentiaalia, mahtava hyppytyyli ja vauhtia sekä sitkeyttä, se tuntuu myös todella rakastavan hyppäämistä itsekin! Kouluratsastus sen sijaan ei ole ollenkaan oriin alaa. Sen kärsivällisyys ei meinaa millään riittää ja jos sen nyt yleensäkään saa keskittymään ja tekemään yhteistyötä, Miklu kyllästyy nopeasti ja sen jälkeen sitä on entistäkin hankalampaa saada keskittymään yhtään mihinkään. Maastossa ori onkin sitten entistä vauhdikkaampi, mutta unohtaa innostuksen keskellä temppuilunsa täysin!

Miklulla on kaikki edellytykset menestykseen. Paitsi, että orissa on potentiaalia, sen isä, Emil Ö, oli jääräpäinen ja ovela pikkuveijari (aivan kuten poikansakin), mutta myös aika menestynyt. Yleislaatuarvostelusta toinen palkinto, esteratsastusjaoksen laatuarvostelusta IV-palkinto, virtuaalinen muotovalio.. Emä, Tulpandals Linnea, ei ollut myöskään yhtään turhempi tapaus. Isän tapaan sekin oli estepainotteinen, virtuaalinen muotovalio sekä yleislaatuarvostelusta toisen palkinnon saavuttanut poni. Luonteeltaan Linneaa ei tosin uskoisi Miklun emäksi sitten millään ja joskus toivonkin, että olisipa ori perinyt edes ripauksen rauhallisuutta ja miellyttämishalua äidiltään.

Miklun isänpuoleisesta suvusta löytyy lähinnä ruotsalaisia, mutta myös muutamia englantilaisia poneja. Sen isänisä on ruotsalainen jalostusori Tulpandals Meldon, joka on kantakirjattu Ruotsissa ensimmäisellä palkinnolla. Tämä tummanruunikko ori oli luonteeltaan itsepäinen ja orimaisen villi, aina tutkimassa kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Ori oli komea ja hyvärakenteinen, ja sillä oli poikkeuksellisen viisas ilme. Sen isä on myöskin jo edesmennyt, kotimaassaan upeista esteratsun taidoistaan tunnettu Pelle Jöns, joka kilpaili elämänsä aikana hyvin menestyksekkäästi. Jälkeensä se jätti useita hienoja jälkeläisiä. Miklun isänisänemä Söt Bar oli reipas ruunikko tamma, joka nuorena kilpaili ihan kohtalaisella menestyksellä esteratsastuksessa ja kokeili kouluakin sekä kiersi paremmalla menestyksellä näyttelyissä, mutta sen esteratsun ura loppui lyhyeen jalkaongelmien vuoksi.

Miklun isänemä oli kuvankaunis englantilainen Delaney S, pieni ruunikko shetlanninponitamma. Elämänsä aikana se ehti saada yhteensä kuusi jälkeläistä. Sen jokaiselle varsalle on periytynyt lennokkaat ja kauniit liikkeet, joista Delaney saikin tunnettavuutta näyttelyitä kierrellessään. Lennokkaiden liikkeidensä lisäksi tammalla oli todella hyvä luonne, se oli kiltti ja tottelevainen (vaikka tämä ominaisuus ei valitettavasti Miklulle ole periytynytkään..), ja halusi aina miellyttää ratsastajaansa. Eläkepäivänsä se vietti laiduntamalla Ruotsissa suurilla laitumilla. Sen isä Snusmumriken oli todella komea ruunivoikko pikkuori Ruotsista, joka ei menestynyt juurikaan kilparatsun taitojensa puolesta, mutta nousi tähtien joukkoon erinomaisen rakenteensa ansiosta. Ikävä kyllä tässä oriissa oli vielä vahvemmat jääräpäisyyden ja lujatahtoisuuden piirteet kuin Miklussa, joten näyttelyissä se tykkäsi nostaa usein shown pystyyn. Miklun isänemänemä Lilla Lyckospark oli monta vuotta kiertolaisena - tämän kauniin rautiaan ensimmäiset omistajat kohtelivat sitä kaltoin. Tammavarsa oli niin syötävän suloinen, että se päätyi puolitoista vuotiaana täysin kokemattomien hevosihmisten käsiin. Siitä kehittyi hyvin pomotteleva jukuri, jopa hieman häiriintynyt ja se kierteli useita vuosia paikasta toiseen. Loppujen lopuksi sen tarina kuitenkin päättyi hyvin, kun se pääsi kokeneen shetlanninponikasvattajan hoiviin ja pikku hiljaa päättäväisyydellä sekä rakkaudella tästä kärsineestä riiviöstä kuoriutui luottavainen ja osaava pikkuneiti. Se jäikin siihen kotiin loppuiäkseen ja kuoli onnellisena vasta lähes kolmikymppisenä.

Miklun emänpuoleisesta suvusta löytyy vain ja ainoastaan ruotsalaisia sukujuuria. Miklun emänisä oli hieno Mårten K, kimo shetlanninponiori Ruotsin maalta. Mårtenin kasvatti ja omisti koko sen elämänsä ajan paikallinen shetlanninponikasvattaja Karl Wikström, jonka tallista on lähtenyt useita maailmallakin menestyneitä shetlanninponikasvatteja. Ystävämme Mårten oli lähinnä siitosorin tehtävissä. Ori oli luonteeltaan erittäin utelias, hieman ahne ja poikkeuksellisen taitava porttien avaaja. Sen isä Hampus oli hauska, tummanruunikko, pitkän vallattoman hampputukan omistava pikkuori - mistä lie nimensä saanut.. Se oli myöskin arvostettu siitosori, olihan se hyvärakenteinenkin. Miklun emänisänemä Rosita K sen sijaan oli lempeä ja hyväluonteinen harrasteponi, jonka kanssa kilpailtiin muutamat pienemmät kilpailut, mutta joka synnytti elämänsä aikana kuitenkin yhteensä kolme varsaa, jotka kaikki ovat niittäneet menestystä jossain lajissa.

Miklun emänemä on shetlanninponitamma Henrike v.d. Cadassi, yhdeksänkymmentäviisi senttimetriä korkea ja tasaisen rautiaan värityksen omaava neiti myöskin Ruotsista, Cadassin tilan kasvatteja. Henriken omisti Lena Söderlund, joka kävi näyttämässä hienoa tammaansa näyttelyissä myös Ruotsin rajojen ulkopuolella. Henrike oli rauhallinen ja kuuliainen tamma, josta johtuen sen kuljettaminen pitkiäkään matkoja ei tuottanut ongelmia. Kaunis tamma on kantakirjattu kotimaassaan hienosti toiselle palkinnolle. Myöskin Henriken emä, eli Miklun emänemänisä Saga v.d. Cadassi oli kotoisin Cadassin tilalta, jossa se vietti myöskin koko elämänsä. Punarautias, pienikokoinen tamma ansaitsi joitain pieniä meriittejä ratsastuslajeistakin, mutta näyttelyissä se oli vahvimmillaan. Henriken isä Lorentz oli energinen ja vilkas, mutta kuitenkin hyvin kiltti poniori, jonka rakenne tai kouluratsun taidot eivät olleet ainakaan yhtään keskivertoa paremmat, mutta joka pääsi loistamaan esteratsuna!

Miklu on tarjolla shetlanninponijalostukseen, mutta hyvin harkitusti! Jos sinulta löytyy mielestäsi sopiva tamma tälle ponille, voit tarjota sitä halutessasi sähköpostilla tallinovelli @ gmail.com.