Linnea oli luonteeltaan rento ja rauhallinen ponimamma, joka sulatti monien sydämet suloisella katseellaan ja kiltillä olemuksellaan. Leppoisa tamma tuli hyvin toimeen ponin kuin ponin kanssa, ja se oli aina yhtä iloisena tutustumassa uusiin tuttavuuksiin. Myös ihmisiä kohtaan Linnea oli hyvin kiltti, eikä sen mielessä olisi käynytkään, että se vahingoittaisi ihmistä tai mitään muutakaan elävää olentoa. On kuitenkin yksi asia mitä Linnea ei vain voinut sietää päivästä riippumatta - linnut. Se ei pitänyt ollenkaan levottomasti lentävistä ja pensaista syöksähtelevistä linnuista, jolloin se osoitti pelkonsa äkkipyrähdyksellä laitumen toiseen päähän muu ponilauma mukanaan. Tarhassaan neiti oli suhteellisen oma itsensä, huoleton ja utelias, lintujen välttäessä tallipihan vilskettä ja samaten myös viereisiä ponitarhoja.
Linnea oli harjauksen aikana useimmiten pirteä ja utelias, eikä se pelännyt päästää hoitajaa karsinaansa harjojen kera. Ainoastaan juuri herättyään Linnea saattoi olla hieman ärtyisä ja välttää yhteistyötä hoitajansa kanssa, mutta muuten tamma käyttäytyi oikein tottelevaisesti. Kiltti ponitamma pysyi karsinassaan koko harjausoperaation ajan, eikä se lähtenyt koskaan luvattomasti karkuteille vaikka karsinan ovi olisikin apposen auki. Tamman paheisiin harjauksen osalta kuului hoitajasta epämiellyttävä tapa, eli harjojen maistelu. Utelias - välillä hieman liiankin utelias - Linnea maisteli mielellään harjoja harjauksen aikana, jolloin harjaajan työstä teki hankalan itsepäinen poni joka kääntyilee ja vääntyilee ylettääkseen harjaansa. Tamma ei pistänyt pahakseen mahan alta voimakastakin harjausta kuran ja muun lian irrottamiseksi, eikä se myöskään kammoksunut päänsä harjausta. Kaviotkin tämä kiltti tamma antoi puhdistaa sopuisasti, kunhan hoitaja muisi olla toimissaan varma ja päättäväinen. Hiemankin arka henkilö Linneaa harjaamassa saattoi saada poninkin epäröimään, jolloin harjauksesta ei tullut suoraan sanottuna yhtikäs mitään. Ponia taluttaessa piti muistaa sama seikka kuin harjauksenkin aikana; päättäväisyys. Tammalla oli paha tapa alkaa vetämään riimunnarua siihen suuntaan johon sitä itseä huvittaisi mennä, jossa onkin jo taluttajalla pitelemistä. Linnea täytyi saada ohjattua oikeaan suuntaan heti, tai se ei luovuttanut ennen kuin on saavuttanut määränpäänsä, oli se sitten makoisa heinätuppu tai viereisen tarhan poni.
Ratsastettaessa Linnea oli yleensä kuuliainen ja nöyrä, ja se kuunteli ratsastajaansa tarkasti. Ratsastajan tuli olla määrätietoinen ja tietää mitä tekee, sillä aloittelevan ratsastajan kanssa poni saattoi pistää kapuloita rattaisiin tuntiessaan ratsastajan arkuuden. Poni ei pitänyt lainkaan epäselvistä tai rivakoista otteista, jolloin se saattoi protestiksi pysähtyä siihen paikkaan korvat luimussa eikä suostunut liikkumaan minnekään ennen kuin itse halusi. Rennon ratsastajan kanssa Linnea kulki lennokkaasti ja reippaasti noudattaen pieniäkin apuja, ja sen ja ratsastajan yhteistyötä oli todella ilo katsella. Esteet tamma ylitti turhia empimättä tai miettimättä, eikä se pelännyt erikoisen värisiä tai muotoisia esteitä. Tammalla oli hyvä ponnistustekniikka, vaikka joskus sitä toivoi ponin kiinnittävän yhtä lailla huomiota välillä vaarallisenkin näköiseen laskeutumiseen. Linnea suoritti esteradan määrätietoisesti alusta loppuun saakka, vaikkakin saattoi säikkyä suuria ihmislaumoja aidan takana. Kisapaikalla Linnea oli yleensäkin hieman arka, sillä se ei pitänyt suurien ihmis- ja hevosjoukkojen aiheuttamasta metelistä ja kiireestä. Rauhaa rakastava tamma saattoi pistää hanttiin trailerista ulos tulemista, sillä se olisi ollut mieluiten tutussa ja turvallisessa kopissaan kuin muiden isojen hevosten keskellä. Kilpailuissa mukana kulkevan tallikoiran seura rauhoitti aina huomattavasti jännittävää tammaa, jolloinka poni saatiin purettua pois trailerista. Hyvin hellyyttävä ja rakastettava tamma Linnea oli kokonaisuudessaan!
† 15.05.2009 † - MUISTOSIVUT 
Tulpandals Linnea